Olviretki Schleusingenissae; Leo ja Liina; Alma written by Aleksis Kivi

A >> Aleksis Kivi >> Olviretki Schleusingenissae; Leo ja Liina; Alma

Pages:
1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9

ANTON. Viaton olen minae.

TOMMI. Juo kuitenkin oltta kanssamme.--He tulevat. Olkaam valmiit.
Ensin toki vaehaen vaelipuhetta, mutta jos ei hyoetyae siitae, niin
vaekivalta.

1:N SOTAMIES. Taidammeko antaa tapahtua mitae tapahtuu, me, joiden tulee
suojella yleistae rauhaa?

TOMMI. Mitae tapahtuman pitaeae tapahtuu, eikae auta siinae ihmislapsen
vastaanponnistus. Istukaat rauhassa vaan, niin olette viattomat kuin
lampaat. Ja tietkaeaet, ettemme teitaekaeaen jaetae osattomiksi. (Muutama
sotamies tulee, kiiritellen olvilekkeriae) Seis, kuninkaan nimessae,
seis!

TITUS. Vartokaat vaehaen sen lekkerin kanssa.

ARISTARKUS. Seis, muuton leimahtaa, paukahtaa ja kiljahtaa!

4:S SOTAMIES. Mitae tahdotte?

TOMMI. Vaehaen vuorotella kanssanne. Ettehaen jaksa kauvemmas. Jum avita!
te ette jaksa.

ARISTARKUS. Olvilekkeri taenne!

4:S SOTAMIES. Mistae syystae?

TOMMI. Me luulemme, ettae se on hyvaeae oltta.

4:S SOTAMIES. Hyvaeae oltta. Onkon taemae syy?

TOMMI. Hyvae syy.

4:S SOTAMIES. Totisesti on se hyvaeae oltta ja sentaehden pidaemme sen.

ARISTARKUS. Sentaehden otamme sen.

5:S SOTAMIES. Sitae emme usko.

TOMMI. Te epae-uskoset, ette usko ennen kuin lyoemme teitae sokeudella
kuin ennen Damaskuussa.

TITUS. Antakaat nyt olvi hyvaellae taenne. Tekoe vaan yksin joisitte? Vai
niin! Kyllae sitten kaeskis.--Herrajesta! me olemme niin kauvan
oljentelleet taessae sydaemmen hivennyksessae.--Jaa, kyllae teidaen taeytyy
antaa se meille. Luuletteko meitae paeaeskoesen poikasiksi, tuomitut
istumaan taessae pesaessaemme ilman yhtaeaen juoma-ainetta? Kyllae sitten
kaeskis.

ARISTARKUS. Lekkeri taenne!

4:S SOTAMIES. Te haevyttoemaet, millae oikeudella?

ARISTARKUS. Sillae vanhimmalla oikeudella, voiman oikeudella. Sepae nyt
vallitsee Saksanmaassa.--Millae oikeudella? Millae olette sen itse
kaesittaeneet? Luuletteko, ettemme taida ryoevaetae yhtae hyvin kuin te?

TITUS. Kyllae teidaen taeytyy antaa se meille.

4:S SOTAMIES. Se on kunniallinen sotasaalimme, jota emme mieli jakaa
muiden kanssa.

TOMMI. Jakaus ei tule kysymykseen, tynnoerin otamme tykkaenaeaen.

5:S SOTAMIES. Sae rietas vintioe, pois tieltae! Me tahdomme retkeillae
eteenpaein.

ARISTARKUS. Heleijaa, pojat! (Tappelus lekkerin ympaerillae)

ANTON. Naehkaeaet, minae kaeteni pesen ja olen viaton taehaen kahakaan.

4:S SOTAMIES. Hengemme olven edestae!

5:S SOTAMIES. Joka veripisara!

TITUS. Kyllae sitten kaeskis. (Lekkeri ryoevaetaeaen toisen komppanin
miehiltae; Tommi ja 3:s sotamies kaeyvaet kiirittaemaeaen sitae kortteeriinsa
kohden, Aristarkus, Titus ja muita sotamiehiae tappelevat, torjuen
lekkeriae)

TOMMI. Varjelkaat trossi varjelkaat trossi! Olkaat te hevosvaeki ja
suojelkaat retrettimme.

ANTON. Menen sisaeaen koettamaan kaeaentaeae kaikki parhaaksi vielae. (Menee
huoneeseen vasemmalla, jaettaeen oven auki)

TOMMI. Sankarteos ihmeteltaevae, mestarillinen retretti! (Lekkeri
kannetaan kortteerihuoneesen, kaikki kaeyvaet sisaeaen ja ovi lukitaan;
toisen komppanin miehet jaeaevaet seisomaan ulkopuolelle)

4:S SOTAMIES. Haa! minae tunnen kuinka silmaeni kurtistuvat ja kaeyvaet
viherjiksi.

5:S SOTAMIES. Taemae paeaestaekoeoen irti perkeleet.

4:S SOTAMIES. Sydaemmeni tahtoo haljeta kuin tuliluoti. (Sisaeltae kuuluu
laulu, hurraus ja ilometeli) Kuules riemupauhuansa.

5:S SOTAMIES. Nyt tunnen mikae autuus kostossa. Emmekoe kostais?

4:S SOTAMIES. Ytimeen asti.

5:S SOTAMIES. Ettae itse luonto itkee ja huokaa kuin kurja aeiti, koska
veli veljeaensae veristaeae.

4:S SOTAMIES. Temmasta kaesistaemme saalin, jonka kunnialla viholliselta
ryoevaesimme vihollismaassa!

5:S SOTAMIES. He ovat virittaeneet ilovalkean majaansa ja istuvat nyt
ympaer kultasen liekin, horien kitaansa kuohuvaa juomaa.

4:S SOTAMIES. Jos toki paeaesisimme sisaeaen haeiritsemaeaen kestiaensae vaehaen.
(Tempoilee ovea, kierrellen avainta edestakaisin)

1:N SOTAMIES. Ole kiertelemaettae sitae avainta; ovi on kernas solaumaan,
kaeymaeaen takalukkoon.

5:S SOTAMIES. Kiertel sitae kiukkusemmin, veljeni.

4:S SOTAMIES. Vaiti, nyt on se tehty. Naehkoeoet edes vaehaen kiusaa,
ennenkuin sieltae ulospaeaeseevaet.

5:S SOTAMIES. Ja missae oltta juodaan, siinae ovetkin paukahtelee. Hyvae!
(Ilolaulu sisaellae)

4:S SOTAMIES. Mutta nyt--no tuhannen saakelii!--nyt keksin keinon heitae
kostaaksemme.

5:S SOTAMIES. Sano.

4:S SOTAMIES. Ho hoo! Ovi lukkoon, torvi tukkoon ja juomaleiriin sauvu
virtakoon!

5:S SOTAMIES. Kiitos, veli kultanen! Minae riennaen katolle tukkemaan
torven. Tuollapa eraes vanha niinimatto, niinkuin kaesketty. (Menee)

4:S SOTAMIES. Takalukossa niinkuin pitaeaekin; mutta visseyden taehden
taemae tynkoe vielae vasten ovea; samoin myoes Muori Mauran ovelle, ja
vartokoo hetken ennenkuin ehti heille apu. (Asettavat raskaan tukin
sekae ovelle vasemmalla ettae Mauran ovelle)

TOMMI. (Huoneessa) Hyvaeae oltta.

ARISTARKUS. (Huoneessa) Peijakkaan hyvaeae!

TOMMI. Skool! Elaekoeoen kuningas!

KAIKKI. (Huoneessa) Hurraa!

TOMMI. Skool, te siellae oven takana, skool, koko mailma!

KAIKKI. Hurraa! (Laulu)

4:S SOTAMIES. Hyvin tehty! Taemaen pitaeae heitae puristaman vaehaen, ja
nahkansa pitaeae heidaen jaettaemaen, ennenkuin runsaat ruumiinsa ovat
likistetyt ulos taestae pienestae akkunasta. (5:s sotamies tulee)

5:S SOTAMIES. Sauvutorvi on tukettu kuin viinapannu, ja kohta pitaeae
sieltae kuuluman toisenlainen musiiki.

4:S SOTAMIES. Kaikki hyvin! (1:selle ja 2:selle sotamiehelle) Ja te,
jos kaeytte askeltakaan heitae auttamaan, niin vartokaat sitae pahinta
meiltae.

5:S SOTAMIES. Ensimmaeisen luotimme ensimmaeisessae tappelossa
Preussilaeisten kanssa lahjoitamme teille, olkaat varmaat siitae.

4:S SOTAMIES. Ja toiseksi, muistakaat, ettae vahtimies on sidottuna
vahtipaikkaansa ankarimman rangaistuksen kautta. (Yskimistae kuuluu
huoneesta) Minae luulen, ettae sauvu rupee vaikuttamaan ketun poikasiin.

TOMMI. (Huoneessa) Pelti auki!

TITUS. Onhan se auki, niinkuin naeette.

ARISTARKUS. Helvetistaekoe se sauvu tulee?

TITUS. Sitae en totisesti ymmaerrae. (Kova yskiminen. He lyoevaet ovelle)

ARISTARKUS. Ulos taeaeltae!

TITUS. Me olemme teljetyt. Laskekaat meitae ulos, me tukahdumme sauvuun.

4:S SOTAMIES. Juokaat oltta vaan.

5:S SOTAMIES. Se on hyvaeae oltta.

4:S SOTAMIES. Peijakkaan hyvaeae.

TITUS. Mitae te sanotte?

4:S SOTAMIES. Elaekoeoen kuningas!

ANTON. Mutta me kuolemme. (Kova huuto ja yskiminen)

TITUS. Herra varjel meitae!

4:S SOTAMIES. Juokaat oltta juokaat oltta ja laulakaat ja olkaat ilosia
poikia.

TOMMI. He ovat tukkeneet sauvutorven katolla, nyt ymmaerraen. Peijakkaan
keponen!

ARISTARKUS. Haa! Kuulkaat siellae: niin totta kuin vaimosta syntyneet
olette, ette kostamatta paeaese. Kuuletteko sanani?

4:S SOTAMIES. Sen kuulemme ja ymmaerraemme yskaes myoes.

ARISTARKUS. Hyvae!

4:S SOTAMIES. Ja te nupisette vielae! Taessae seisomme me ihan kuivin
suin, siellae istutte te ilovalkean ympaerillae parrat vahdossa; te
Onnettaren rintalapset.

5:S SOTAMIES. Ai ai!

ARISTARKUS. Hyvae! (Maura lyoe ovellensa, pitaeen kovaa aeaentae)

5:S SOTAMIES. Jo muijakin huomaitsee jotain.

4:S SOTAMIES. Nyt laehtekaeaemme.--Jaeaekaeaet hyvaesti, kamraatit, voikaat
hyvin ja juokaat oltta, se maistuu hyvaelle saunassa. (4:s, 5:s ja muut
sotamiehet menee)

MAURA. Mikae meteli siellae? Miksi on oveni tiljetty? Taivas siunakkoon
minua! Auttakaat, auttakaat!

ANTON. Auttakaat meitae myoes, ovi murtakaat ulkoolta, emmepae voi sitae
taeaeltae.

TITUS. Tulkaat nyt pian.

ARISTARKUS. Taemae on helvetillistae. Akkuna saepaeleiksi ja siitae ulos!

ANTON. Siitae emme mahdu.

TITUS. Mahdotonta!

ARISTARKUS. Ulos ulos! Valkea on irti!

ANTON. Palaa jo vaehaesen!

TITUS. Jaa, vaehaesen. (Maura huutaa kovin)

1:N SOTAMIES. Sinae kuulit?

2:N SOTAMIES. Meidaen kenties taeytyy raportteerata.

ANTON. Haetaekello soimaan, valkea on irti!

1:N SOTAMIES. Valkea on irti!--Anna kaeydae.

2:N SOTAMIES. Valkea on irti!

AeAeNI. (Ulkona) Valkea on irti. (Timoteus, tyoenaesten auki Mauran oven
tuimalla vauhdilla, tulee ja jaelessaensae Maura ja Mariana. Aina kova
meno ja yskiminen vasemmalla. Timoteus lykkaeae tynkoen ovelta)

TIMOTEUS. No tulkaat sitten ulos pesaestaenne, mesiaeiset.

MAURA. Valkea irti, valkea on irti leipomushuoneessani! Taenne ruiskut
ja vettae!

TIMOTEUS. Olkaat toki kirkumatta, muori; enpae luule vaaraa juuri
suureksi.--Tulkaat ulos sieltae.

TITUS. Ovi on takalukossa ja pitaeae murrettaman ulkoolta. Me emme jaksa.

ANTON. Pian pian!

TIMOTEUS. Ha ha haa! Mitae voin minae?

MAURA. Kiirehtikaeaet taenne sieltae raheilta te.

1:N SOTAMIES. Emme uskalla.

MAURA. Mitae! Koska tuli riehuu ja ihmisten henget on vaarassa.

2:N SOTAMIES. Me olemme sen jo raportteeranneet.

1:N SOTAMIES. Vahtimies ei saa jaettaeae vahtikoppiansa ennenkuin on se
tulelta sytytetty; niin seisoo sota-arttikkelin jaerkaehtaemaettoemaessae
saeaennoessae.

MAURA. Mutta eihaen ole teillae yhtaeaen koppia, vaan istuttehan raheilla.

2:N SOTAMIES. Siis saamme vartoa kunnes rahimme rupeaa palamaan.

1:N SOTAMIES. Totta!

MARIANA. Te olvipurkit, joiden killisilmistae ei paista enemmin aatoksen
valoa kuin haeraeaen silmistae.

2:N SOTAMIES. Haeh?

MARIANA. Haeh, hah, mitae, pata-kuningas siinae, sinae olvitynnoeri!

1:N SOTAMIES. Elae sinae... (Huoneesta vasemmalla kuuluu aina kovempa
yskiminen ja myrinae. Haetaekello soi)

ARISTARKUS. Akkuna ulos! (Saerkee akkunan, tunkee ulos paeaensae, yskien)

ANTON. (Huoneessa) Riennae riennae, Aristarkus, ettae paeaesemme peraessaes

ARISTARKUS. Kuin mahtusin taestae ometan-aukosta.

ANTON. Auta haentae, Timoteus.

TIMOTEUS. Kuin jaksasin taessae pelon vavistuksessa. (Erikseen) Lystiae!
Kestaekoeoen kauvan taetae!

ANTON. Auttakaat haentae, hyvaet naiset.

MAURA. Taenne, Mariana. (Maura ja Mariana rupevat kiskomaan Aristarkusta
akkunasta ulos) Voi onnettomat! Kuka on taemaen tehnyt?

ARISTARKUS. Vetaekaeaet paeaelle ja elkae kyselkaeaet. (Patrik, kovin
paeissaensae, tulee paljastettu miekka kaedessae. Vahtimiehet kyldraeae, haen
vastaa pikasesti)

PATRIK. Vai naein! (Lyoe Aristarkusta, jonka jalat vielae on sisaellae
huoneessa, lappealla miekalla muutaman kerran reiteen)

MAURA. Kapteeni kulta! (Aristarkus vedetaeaen ulos, Anton tunkee itseaensae
akkunasta ulos)

ANTON. Vetaekaeaet minua nyt koreasti. (Naiset kiskovat haentae)

PATRIK. Onko valkea irti?

ANTON. Ei haetaeae sentaehden, vaihka haedaen tuskissa niin luulimme.

PATRIK. Haetaekello seiskoeoen!

MAURA. Voih voih! Kuka on taemaen tehnyt?

ANTON. Hae toisen komppanin miehet; tukkesivat sauvutorven katolla ja
panit oven takalukkoon.

PATRIK. Ettekoe saa haentae sieltae ulos?

ANTON. Kaersimystae, kunnioitettava kapteeni; kyllae minae taeaeltae
vaehitellen tulen.

PATRIK. Vai naein te tahtositte elaeae, tansmestarit! Kyllae sitten
kelpais. Me olemme Saksalaisia, koko mailman silmaet on nyt teroitetut
meitae kohtaan, jotka olemme Europan... (Lyoe miekallansa Anttonia
reiteen)

MAURA. Armahtakaat haentae, herra!

PATRIK. Jotka olemme Europan sivistyneimpae kansa. Tiedaettekoe siitae, te
siat? (Anton vedetaeaen ulos)

TITUS. (Pistaeae paeaensae ikkunasta ulos) Nyt minae tulen.

TIMOTEUS. (Eriks.) "Nyt tulen minae, minun Jumalani." (Kiertelee avainta
kuin tahtoisi haen avata ovea) (Aeaeneensae) Se noiduttu lukko! (Naiset
kiskovat Titusta ulos)

PATRIK. Te rahjut! kaesittaekaeaet olevamme sitae kansaa, joka mailmalle toi
tietojen valon, joka filosofian tulisoiton nosti korkuuteen, joka
tutkisteli ja selitteli ihmissuvulle himpeaen entisyyden kalliit
hengenaarteet, sitae kansaa, jonka kieli kaikkialla maa-pallon kamaralla
kaikuu, idaessae, laennessae, pohjassa ja meress'. Tiedaettekoe, roistot,
ettae olemme ihan taetae kansaa?--Ja te nyt saattaisitte saksalaiset
haepeaeaen? Patrikin komppani? Pois se! Ennen peittoon teidaen maan
mateleviksi. (Hakkaa miekallaan Titusta vinhasti reiteen) Kas naein minae
teille annan, naein naein, kas naein!

TITUS. Herra kapteeni!

MAURA. Armoo armoo armoo!

PATRIK. Kyllae sitten kelpais. (Titus vedetaeaen ulos. Tommi, 3:s sotamies
ja pari muuta tyoenaesevaet oven auki kovalla vauhdilla, Timoteus
kiirahtaa selaellensae, ja rynkaeaevaet ulos yskien. Haetaekello on vaijenut,
muutamia kaupungin asujamista kokounut teaterin perille)

MAURA JA MARIANA. (Yhtaikaa) Timoteus! (Tarttuvat Timoteukseen)

MAURA. Oletko loukkaunut?

MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan taerraeyksen.

TIMOTEUS. Rinta ja selkae. (Pitelee rintaansa ja selkaeaensae)

PATRIK. Jumalan kuolema! Taemae paeivae olkoon teille kauhistuksen paeivae,
armo poistukoon Uranuksen kaukaisuuteen ja vaelaehtelkoeoen rangaistuksen
miekka! Jumalan kuolema! Kuinka sai asia alkunsa? (1:selle
sotamiehelle) Kerro minulle lapsukaisen vilpittoemyydellae.

1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivaet olvitynnoeriae muutama toisen komppanin
miehistae. "Antakaat se tynnoeri meille", sanoit meidaen miehet, "emme
anna", vastasit toiset, "jassoo, te ette anna", sanoit taas meidaen
miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja kaeskaehmae...

PATRIK. Kuinka kaevi tynnoerin kanssa?

1:N SOTAMIES. Meidaen miehet otit sen heiltae ja kannoit sen tuonne
tupaan. Toisetpa sitten vihoissansa tukkesit sauvutorven ja panit
suuren tynkoen ovelle, ja siitaepae vasta raehinae nousi.

ANTON. Mutta mitaes minae tein?

1:N SOTAMIES. Kielsit kumppanias taestae juonesta, pesit kaetes ennakolta
ja menit koreasti sisaeaen.

ANTON. Niin.

PATRIK. Kenen neuvosta tapahtui taemae? Kuka oli siinae niinkuin
johdattaja, paeaemies?

1:N SOTAMIES. Tommi ja Aristarkus, jaa totisesti; jos valehtelen, niin
niskani poikki.

PATRIK. Onko tosi, Tommi?

TOMMI. Tosi, herra kapteeni!

PATRIK. Onko tosi, Aristarkus?

ARISTARKUS. Ei sanaakaan valetta!

PATRIK. Haa!--Ja sinae Tommi, niin nuori vielae, jonka nenae tuskin on
ehtinyt punertumaan, jaa, sinae! Pidinpae sinusta paljon, mutta nyt olet
repinnyt alas kaikki, kaikki.--Oi te pedot! Mutta nytpae taestae jotain
nousee.--Riviin, pojat, koreasti riviin, lapsiset. (Asettaa heitae
seisomaan riviin) Taemae ei ole vielae mitaeaen, vedenpae vielae henkeaeni.
Oletteko huomainnut pienen lapsen kaeytoestae koska se itsensae oikein
todenperaeaen loukkaa, koska se esimerkiksi kiirahtaa portaan
ylimmaeiseltae pykaelaeltae alas tanterelle? Ensteen kuulet kolinan, sitten
on aeaenettoemyys kauvan kauvan, mutta paraseepa se viimein, ettae luulisit
mailman repeevaen. Niin minunkin sydaemmeni tila nyt, vasta olen
kellahtanut alas, makaan vielae tanterella ja ankara kipu mojoo
aeaenetoennae povessani, mutta kohta remahtaa. (Kaeyskelee hetken
aeaenettae ja vinhasti edestakaisin, lyoeden vaelillae tuimasti jalkaansa)
Kas niin, taessae seiskaeaet ja haevetkaeaet kaiken kansan edessae. Kaeykaeaet
taenne sekae nuoret ettae vanhat katsomaan taemaenkaltaisia miehiae. Tulkaat,
tulkaat! (Taluttaa esiin eraeaen pojan kansan joukosta sotamiesten eteen)
Taenne, poikaiseni, ja haevetkoeoen sinunkin edessaes. Sano heille jotain
pelkaeaemaettae; sillae seisotpa minun siipieni suojassa. Sano heille pari
sanaa, poika.

POIKA. Tuommoisia miehiae; kaeykaeaet te sotaan sammakkoja vastaan.

PATRIK. He heh!

POIKA. Mikae loistava koristus-kivi on tuo ylaepuolella teidaen naamaanne?
Voi te kiiltomadot, voi sinae heinaesirkka-parvi etelaeisiltae mailta, joka
maessaeaet meidaen kedoilla.

PATRIK. No noh!

POIKA. Te sotamiehiae? Heittaekaeaet nyt kivaeaerinne nurkkaan ja kaeykaeaet
saunaan lapsen-synnyttaejaen kanssa; ei, vaan saunan taakse, sillae onpa
muotonne kuin syymaekivi siellae, jonka paeaelle tuskin iljen sylkeae.

PATRIK. (Katsahtaen tarkasti poikaa kohden) Kyllae vaehempaekin sentaehden
piisais.

TITUS. Syymaekivi? Minussa ei ole ollut syymaeae sitten piennae lapsena.
Pidae suus kiin vaan, poika.

POIKA. Tuommoisia miehiae! Mutta taessaekin kaey toteen vanha sananlasku:
"Millainen ampuja, sellainen koiransa." (Juoksee kiivaasti pois, Patrik
muutaman askeleen haenen jaelessaensae)

PATRIK. Sinae riivattu! Kyllae sinun opetan vielae. (Kaeaentyen kansan
puoleen) Kenen poika se oli?

ERAeS AeAeNI JOUKOSTA. On se raukka eraeaen koeyhaen lesken ainoa vekama,
tekee tuskin muuta kuin koiranjuonia ja pelailee knappeja kaduilla;
vahinko pojasta, suuri vahinko, ettei jaksa aeiti parka haentae kouluttaa;
sillae se on niin viisasta lasta.

PATRIK. Vai "viisasta lasta", vai niin.--Menkaeaet hiiteen taestae! Mitae on
teillae taessae kurkisteltavaa? Pois, roistokansa! (Ajaa pois heidaet)
"Viisasta lasta"! (Mauralle) Tuoppi oltta taenne, ja pian!

MAURA. (Marianalle) Astu vaehaen pikemmin, sinae laiskiainen. (Mariana
menee sisaeaen)

PATRIK. (Eriks.) Se kirottu nallikka! (Aeaeneensae) Kiireesti, eukko,
kiireesti! (Huutaen) Sa saa!

MAURA. Kohta, armollisin herra! (Mariana tuo oltta, Patrik juo)

PATRIK. (Erikseen ja keskeyttaeen aekisti juomistansa) Riivatut!
(Tyhjentaeae tuopin ja kaeaentyy kiivaasti sotamiehiae kohden) Mitae pitaeae
minun tekemaen teille? Sanokaat, mitae pitaeae minun tekemaen? Jaa, mitae
teen? Tommi, astu esiin. (Tommi laehenee haentae, Patrik pitelee haenen
knappiansa) Sano nyt, poikani, mitae pitaeae minun teille tekemaen? Mitae
mitae, sinae junkkari? Sanoppas; aeaenestae, mae mielin kuulla.

TOMMI. Koska suotte minulle luvan aeaenestykseen, niin tahdonpa sanoa
sydaemmeni aatoksen. Minun mielestaeni olis meille yleinen armo paras.

PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! Kaeske ennen
Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa!--Kaey nyt riviis
taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mitae lausun. Kakstoista tuntia
teidaet tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa taemaen tuomion, ja
kaikki myllersi taas olven perkel yloes alas. Saeaentoeni rikoitte, ehkae
tiesitte millae uhkasin teitae siitae. Siis kuulkaat nyt miten uhkaus kaey
todeksi. Taestaelaehin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin
veressae ja voittajina palaamme ensimmaeisestae tappelosta. Mutta jos
teitae sillon miellyttaeis naeyttaeae selkaetaulunne voittavalle
viholliselle, niin totisesti ette naee koskaan enaeaen olven vahtoo. Se on
sanottu.

ANTON. Hirmuinen tuomio!

TOMMI. Verraton!

PATRIK. Ja siinae ei kaikki vielae. Tiedaettepae mun ei millonkaan
jakelevan miehilleni pryyliae koska laehellae on synkeae yoe, vaan pidaetaenpae
aina kaettaeni seuraavaan aamuun. Taellae hetkellae siis pelastutte siitae,
mutta mitae tapahtuu huomenna koitteessa ihanan paeivaen, sitae takaamaan
en kaey, mutta visseyden taehden parkitkaat selkaenne. Aavistanpa jotain.
Varmaan en ole vielae paeaettaenyt, mutta minae pelkaeaen.

TOMMI. Minae uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara.

PATRIK. Vait, sinae kirottu kappale! Kaikki aeaenettae kuin muuri! Haa! jos
tietaesitte kuinka sydaemmeni kiertyy ja vaeaentyy, kuinka se kiiriskelee,
temmeltaeae ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa
vesilammikossa pientae pussia elaeviae kissanpoikasia taeys; se kierii ja
se vierii, se liikkuu ja se kiikkuu, semmenkin jos on pussissa liian
vaehaen kivipainoa. Haa! oletteko naehnyt taetae leikkiae, te saatanat?
(Ravistaa Anttonia kauluksesta) Oletko naehnyt? Te kiusan henget, te
saatatte mun riivioeoen, etten enaeaen huomaa mitae teen ja lausun.
(Ravistaa Aristarkusta kauluksesta) Oletko naehnyt taetae leikkiae, sinae
peikko? Oletko naehnyt taetae? (Ravistaa Tommia) Oletko naehnyt taetae? Sano
sano, sinae onneton.

TOMMI. Olen olen, ja vielae hullumpaakin, herra kapteeni, jaa monin
kerroin hullumpaa, niinkuin koska aukenee pussin-suu ja poikaset ryoemii
rannoille. Silloinpa taeydet kaesissaes; sae haetaeilet ja keikahtelet,
keikahtelet etkae tiedae mihen ensin kaeaennyt. (Patrik astuu muutaman
askeleen takaperin hoipertellen ja katsoen vissisti Tommia kohden)

PATRIK. (Eriks.) Jassoo! (Aeaeneensae) Tule taennen, Tommi. (Tommi laehenee
haentae) Kukas minae olen?

TOMMI. Kuninkaan kapteeni ja sankari. (Eriks.) Olinpa liian rohkea.

PATRIK. Kukas sinae olet?

TOMMI. Herra kapteenin mies. Kaeskekaeaet minua tuleen, minae menen; se on
velvollisuuteni.

PATRIK. Mutta katsos, jos mielit kaeydae liian pitkaelle sukkeluuksines,
niin voinpa minaekin sanoa jotain puolestani. Tiedaetkoes mitae taidan
tehdae?

TOMMI. Taidattepa asettaa minun alas maahan suoraksi kuin ranka ja
kaeskeae Bonifaciuksen loeylyttaemaeaen oikein sakramenskatusti.

PATRIK. Jaa-ah, sen minae taidan. Kaey nyt riviis taas ja kiitae onneas,
paeaestyaesi naein. (Erikseen ja kaeyskellen edestakaisin hoipertellen)
"Koska pussin-suu aukenee"... Hmm! "Poikaset rannoilla ryoemii." Hajdja!
(Aeaeneensae) Saattakaat paikalla Mestari Bonifacius taenne. Nyt ei auta.

TOMMI. Herra! taessae naeette viheliaeisen vikkeloeitsijaen, oikein saksan
vizailijan, joka taasen haevetae saa. Niinpae kaey.--Jo vuosia sitten tein
mae paeaetoeksen, poisheittaeae kaikki kokkapuheet, mutta enpae mieletoen
seisnyt siinae, ja sentaehden seison nyt taessae syllaen pitkaellae nenaellae.
Sillae se, joka taeaellae itseaensae edes johonkin maeaerin viisaasti kaeyttaeae
tahtoo, se olkoon aina mykkae, karmea ja kylmae kuin rautvuori, mutta voi
sitae, joka lyoe itsensae vizsailemaan, se olkoon varmaa kerran joutuvansa
narriksi kuin Tommi nyt. Me luisahdamme niin pian yli rajan; sillae
kiitos kiihoittaa omaa-rakkautta, joka taasen pimittaeae jaerjen
kirkkaan loimon kuin musta sauvu paeivaen valon; mies rynkaeae esiin
itsetyytyvaeisyydestae liekehtivaellae katsannolla tietaemaettae ennenkuin on
narrilakki paeaessaensae aina korvia myoeden, kuin Tommin nyt, joka on perin
lyoety, ja lyoetyae miestae ette enaeaen lyoedae mahda, herra. (Eriks.) Jos ei
taemae saarna ole pelastanut selkaeaeni, niin tahdon muuttua koiraksi.

PATRIK. (Eriks.) Jos ei taemae liikuta sydaentaeni, niin tahdon muuttua
koiraksi. (Aeaeneensae) Jaa, Tommi, niinpae kaey. Toki, naeenpae, ettae kytee
vielae povessas pieni kipenae johonki parempaan. Ja muista, ettes laske
sitae sammumaan, minae rukoilen sinua: elae laske sitae sammumaan.

TOMMI. No noh.

PATRIK. Seis rauhassa rivissaes, seis rauhassa. (Torven aeaeni kuuluu)
Mitae merkitsee taemae torven toeraeys?

AeAeNIAe. (Ulkona) Preussilaeinen tulee, Preussilaeinen tulee!

PATRIK. Siinae on haen. Nyt katsokaatpas kuinka kaeytte vastaan taetae
vierasta naein humalaisina ja silmissaenne sauvun pusertamat kyyneleet.
Oi synti ja haepeae! (6:s sotamies tulee kiireesti)

6:S SOTAMIES. Sana oeverstiltae. Haen kaeskee teitae kohta kaeymaeaen esiin,
rakentaen oikean flygelin; sillae alas vuorelta, sen taidatte naehdae, jo
astuu Preussilaeinen, ja mentyaeae muutaman minuutin, seisomme tulessa.
Kerkeae on aika.

PATRIK. (Eriks.) Nyt tahdon olla lakoninen, sillae vastaukseni kohta
luetaan sanomissa ympaer mailmaa.--(Aeaeneensae) _Venio_. Taemae on ylevaeae
roomalaiskieltae ja tahtoo sanoa niin paljon kuin, minae mielin tulla.
Taemae vastaus vie oeverstilles: venio. (Sotamies menee) (Patrik eriks.)
Taemae vastaus on kerran loeytyvae mailmanhistorjassa ja useinkin saattava
ruoskan monen nuorukaisen kaemmenelle. (Ulkona soivat torvet ja trumput
ja sekavia aeaeniae kuuluu) Niin laehestyy nyt kunnia ja kuoleman paeivae
kuin paeivae tuomion jyryllae ja pauhinalla. Nyt uljas mieli, ja kaikki
olkaat valmiit: jaentevaessae kourassa tulta ja kuolemaa oksentava traaki
kirkkaalla teraeskielellaensae; polvi jaeykkae niinkuin kivipylvaes, kaesi
tukeva ja silmae kirkas, rinnassa sydaen ja sydaemmessae Jumalan-poika, ja
sitten eteenpaein kuin hirmumyrsky, joka mereltae rynkaeae yloes, laineet
kohinalla korkeuteen nostaa ja murtaa satavuotiset maennyt vuorten
harjanteilla! Uljas mieli, pojat, ja kaikki viha pois, kaeydessaemme
Bellonan haeihin! Oi sinae Aristarkus-poikani! (Suutelee Aristarkusta) Ja
Tommi minun pikku-varikseni! (Suutelee Tommia)--ja Titus sitten!
(Suutelee Titusta) Jumala auta meitae! Ja minun armas Antonini myoes!
(Suutelee Antonia) Niin niin! teitae kaikkia nyt mielisin syleillae ja
suutella, mutta aika on hirveaen taerkki. Sotatorvi soikoon, ja nyt
eteenpaein mars! Jumala auta meitae! Jessus! (Menevaet, Patrik edellae,
heilutellen miekkaa ilmassa ja hoipertellen sinnen taennen, sotamiehet
haenen jaelessaensae yksi ja toinen heistae myoes hoipertellen.
Komantohuudot, torvet ja trumput kuuluvat kaikkialta)

Neljaes Osa

(Oikealta kuuluu sotajyry: Maura istuu toikan takana, avattu kirja
helmassa, kaedet ristissae ja silmaet teroitettuna korkeuteen; Mariana
seisoo samalla sivulla, mutta perempaenae, katsahtaen sinne, josta kuuluu
taistelon meteli.)

MAURA. Oi! mille naeyttaeae taistelon tienoo nyt, Mariana tyttoesein?

MARIANA. Valkeita sauvupilviae pyoerii lakkaamatta yloes laaksosta tuolla
vuorien vaelissae ja sillon taelloen kirmasee yksinaeinen ratsastaja salavan
vauhdilla yli lakeuden tuossa.

MAURA. Oi kauheuksia, joita vielae silmaeni naekemaen pitaeae ja korvani
kuuleman!--Kuinka onpi nyt, pieni Mariana?

MARIANA. Siinae, jossa ensteen ilmaui sauvu, se nyt haihtuu pois, mutta
kappale siitae se taasen monin kerroin sakeampana pyoeraehtaeae yloes ja
jyrinae niinkuin laehenis. Mutta nytpae naeen yhdet vankkurit taetaekohden
kulkevan ja vankkureissa istuu miehiae rippuvilla paeillae ja kelmeillae
kasvoilla.

MAURA. Kaiketi haavoitettuja sankareita sodan kiihkellyksest'.

MARIANA. Nyt seisahtavat, ja alas astuu eraes mies, joka ontuen rupeaa
kaeyskelemaeaen taenne, mutta toisialle pyoeriilee vaunut.

Pages:
1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9